11.07.2026 Kymenlaakso, International Golf Coursing

VIC - KV

11.7. Lauantai
Koe siirrettiin iltakokeeksi pienen koiramäärän ja hurjaa hellettä luvanneen sääennusteen vuoksi. Koe alkoi siis 18:00 lämpötilan ollessa edelleen +30 astetta varjossa, eläinlääkärin luvalla. Lämpötila kuitenkin laski illan finaaleita kohti nopeasti alueen yli kiitäneen säärintaman myötä kovien tuulten ja pilvien avittamana +22 asteeseen.
Radan pohja oli erittäin hyvä edelliviikon sateiden myötä ja sitä oli huollettu jo jonkin aikaa. Rata-alue alkaa tällä hoidolla näyttää erittäin hyvältä juosta ja arvostella, etenkin, kun huomioon otetaan kokeen aikana nähdyt hienot suoritukset ilman luisteluita tai kaatumisia. Eläinlääkäriltä tuli erityistä kiitosta koirien hyvästä kunnosta, sillä näiden palautuminen oli hyvää eikä palautumisaikoja tarvinnut pidentää.
Radan pituus oli 650 metriä ja finaaliradassa tehtiin pieni muutos.

Vintyt-palkinto meni ibizanpodengo 6044 Cazaion Icarukselle, joka näytti aivan erinomaisen ibizanpodengo-juoksun juoksuasennon, asenteen, kehon ja korvien käyttöä myöten. Ilo seurata tällaista juoksua, toivottavasti ibizoja saadaan kokeisiin lisää näyttämään sitä aitoa juoksemisen iloa!

12.7.
Siinä, missä lauantain koe siirrettiin myöhemmäksi, sunnuntain koe alkoi aamulla sovittuun aikaan. Lämpötila pysyi koko päivän mukavan alhaisena, noin +23 asteen tuntumassa. Pohja oli iltaisen pikku sateen jäljiltä edelleen aivan mainiossa kunnossa. Radalle oli muutoksin saatu aikaan 850 metriä, mikä päivän isoille roduille oli mitä mainioin.
Ensimmäisten luokkien yhteydessä huomattiin, että eräässä kohdassa koirat ohjautuivat - jostain käsittämättömästä syystä - radan ulkopuoleiseen karheikkoon ja lähtöjen toinen koira kompuroi itsensä siitä läpi. Tämä korjattiin siirtämällä tätä ennen ollutta rissaa, mutta vielä parissa seuraavassa lähdössä nähtiin vastaavia, outoja reittivalintoja. Oliko kyse radasta vai koirien oivalluksesta jäi arvoitukseksi. Päivä sujui kuitenkin mallikkaasti, osittain kiitos myös vieheenvedon, joka hoiti isojen, itsenäisesti ajattelevien rotujen kanssa huomattavaa pelisilmää.
Tästä seurasi, että Vintyt-palkinto meni tältä päivältä vieheenvetäjä Toni Virralle, joka osoitti kehittyneensä vuosien varrella erinomaiseksi vieheenvetäjäksi. Lisäksi on mainittava ratamestari Heikki Seppälän panos Tykkimäen rata-alueen hoidossa ja kunnossapidossa: alue alkaa täyttää vaativammankin koiraharrastajan tarpeet. Tulokset kertovat todella selvästi sen, mihin koirat pystyvät runsaasti korkeusvaihteluita, rytminvaihdoksia ja ajoittaisia näköyhteyden vieheeseen kadottavissa olosuhteissa.

VIC

11.7. Lauantai
Koe siirrettiin iltakokeeksi pienen koiramäärän ja hurjaa hellettä luvanneen sääennusteen vuoksi. Koe alkoi siis 18:00 lämpötilan ollessa edelleen +30 astetta varjossa, eläinlääkärin luvalla. Lämpötila kuitenkin laski illan finaaleita kohti nopeasti alueen yli kiitäneen säärintaman myötä kovien tuulten ja pilvien avittamana +22 asteeseen.
Radan pohja oli erittäin hyvä edelliviikon sateiden myötä ja sitä oli huollettu jo jonkin aikaa. Rata-alue alkaa tällä hoidolla näyttää erittäin hyvältä juosta ja arvostella, etenkin, kun huomioon otetaan kokeen aikana nähdyt hienot suoritukset ilman luisteluita tai kaatumisia. Eläinlääkäriltä tuli erityistä kiitosta koirien hyvästä kunnosta, sillä näiden palautuminen oli hyvää eikä palautumisaikoja tarvinnut pidentää.
Radan pituus oli 650 metriä ja finaaliradassa tehtiin pieni muutos.

Vintyt-palkinto meni ibizanpodengo 6044 Cazaion Icarukselle, joka näytti aivan erinomaisen ibizanpodengo-juoksun juoksuasennon, asenteen, kehon ja korvien käyttöä myöten. Ilo seurata tällaista juoksua, toivottavasti ibizoja saadaan kokeisiin lisää näyttämään sitä aitoa juoksemisen iloa!

12.7.
Siinä, missä lauantain koe siirrettiin myöhemmäksi, sunnuntain koe alkoi aamulla sovittuun aikaan. Lämpötila pysyi koko päivän mukavan alhaisena, noin +23 asteen tuntumassa. Pohja oli iltaisen pikku sateen jäljiltä edelleen aivan mainiossa kunnossa. Radalle oli muutoksin saatu aikaan 850 metriä, mikä päivän isoille roduille oli mitä mainioin.
Ensimmäisten luokkien yhteydessä huomattiin, että eräässä kohdassa koirat ohjautuivat - jostain käsittämättömästä syystä - radan ulkopuoleiseen karheikkoon ja lähtöjen toinen koira kompuroi itsensä siitä läpi. Tämä korjattiin siirtämällä tätä ennen ollutta rissaa, mutta vielä parissa seuraavassa lähdössä nähtiin vastaavia, outoja reittivalintoja. Oliko kyse radasta vai koirien oivalluksesta jäi arvoitukseksi. Päivä sujui kuitenkin mallikkaasti, osittain kiitos myös vieheenvedon, joka hoiti isojen, itsenäisesti ajattelevien rotujen kanssa huomattavaa pelisilmää.
Tästä seurasi, että Vintyt-palkinto meni tältä päivältä vieheenvetäjä Toni Virralle, joka osoitti kehittyneensä vuosien varrella erinomaiseksi vieheenvetäjäksi. Lisäksi on mainittava ratamestari Heikki Seppälän panos Tykkimäen rata-alueen hoidossa ja kunnossapidossa: alue alkaa täyttää vaativammankin koiraharrastajan tarpeet. Tulokset kertovat todella selvästi sen, mihin koirat pystyvät runsaasti korkeusvaihteluita, rytminvaihdoksia ja ajoittaisia näköyhteyden vieheeseen kadottavissa olosuhteissa.