13.05.2023 Lieto, Turun Juoksut ja Varsinais-Suomen kennelpiirin mestaruus

VIC

Koepaikkana toimi vanha tuttu Liedon Parmanharju. Valitettavasti näyttää sille, että toistaiseksi viimeistä kertaa, koska pellot menevät viljelykäyttöön. Radan pohja oli tänä vuonna erityisen hyvä, lyhyttä ruohoa, ei juurikaan myyränkoloja ja ei niin märkä kuin monesti aikaisempina vuosina. Alkuerärata oli pituudeltaan 580 metriä ja Parmanharjun korkeuserot huomioiden, se on jo melko pitkä matka koirille. Pienille portugalinpodengoille alkuerärataa lyhennettiin 40 metriä. Rata itsessään oli hyvin tekninen ja haastava. Ensimmäiset, pienet rodut, menivät radan ihan mukavasti läpi, mutta whippeteissä huomasimme ongelmia radan suhteen. Osin johtuen todennäköisesti siitä, että koirat ovat vielä hieman talviterässä eivätkä ne saaneet käännettyä itseään alkukiihdytyksen jälkeen ensimmäiseen mutkaan ja juoksu meni suoran jälkeen pitkäksi. Tästä johtuen useampi rataan tehty mutka meni ”ohi” ja tuotti näin hankaluuksia myös vieheen vedolle. Täytyy mainita, että osa koirista kuitenkin taipui nuo mutkat ja ajoi radan niin kuin oli suunniteltu. Kuitenkin niin monen koiran epäonnistuttua ensimmäisessä mutkassa, rataa päätettiin muuttaa ylikorkeiden whippettien osalta niin että ensimmäisestä mutkasta tehtiin enemmän puoliympyrä, jolla pyrittiin siihen, että koirat ajaisivat paremmin viehettä kohti seuraavaa mutkaa. Tämä ei kuitenkaan toiminut, koirat juoksivat edelleen ensimmäisen mutkan pitkäksi ja jättivät seuraavat radan mutkat väliin. Tästä syystä rataa muutettiin uudelleen salukeille. Puoliympyrää suurennettiin entisestään ja myös seuraavia mutkia tuotiin lähemmäs ja helpotettiin. Osa salukeista juoksi radan kuten oli suunniteltu, osa ei. Yhteenvetona sanoisin, että kyse on koirien kunnosta tässä vaiheessa kautta, haastavasta radasta ja siitä johtuvasta haastavasta vieheenvedosta. Finaalirata käännettiin ja siihen tehtiin muutoksia, jotta vastaavia ongelmia ei syntyisi ja finaalirata toimikin huomattavan paljon paremmin. Finaaliradalla oli mittaa 580 metriä ja myös pienet portugalinpodengot juoksivat tuon matkan.
Päivä sujui muuten ilman suurempia ongelmia, aurinkoinen keli suosi paikallaolijoita ja lämpötilakin oli toukokuulle oikein mukavat +22C. On hienoa, miten järjestävä kerho (TVK) saa aina aikaan oikein mukavat kisat ja mukana olevat toimihenkilöt ovat aina positiivisella asenteella mukana ja tuottavat täten myös kilpailuttajille upean kilpailupäivän. Koe oli samalla Varsinais-Suomen kennelpiirin mestaruuskilpailu. Koiria kokeeseen osallistui 55 kappaletta, 8 luokassa. Suuria huippusuorituksien ei kilpailussa nähty ja DISK jouduimme jakamaan 3 kappaletta. Koiria kokeen aikana loukkaantui 3 kappaletta, niistä 2 lievää loukkaantumista ja yksi jatkotoimia vaativa loukkaantuminen (ei kuitenkaan vakava). Yksi koira suljettiin kilpailusta juoksun takia ja haluan painottaa tässä kohtaa, että kilpailuttajat, älkää tuoko juoksuista narttua kokeeseen, se aiheuttaa välittömän poistamisen kilpailupaikalta.
Serifikaatteja kilpailussa jaettiin 4 kappaletta ja päivän parhaat pisteet sai koira Mai Dan Gås (WHY) pisteillä 467.
Ylituomarin palkinto jaettiin tällä kertaa tärkeälle henkilölle, jota ilman ei kisapäivä sujuisi todennäköisesti alkuunkaan kuten suunniteltu ja positiivisuuskin voisi päivän mittaan kadota, jos ei hänen panostaan kisoissa olisi. Palkinto myönnettiin siis tällä kertaa tapahtuman muonituksesta vastaavalle Annika Veijalaiselle. Negatiivisena puolena todettakoon, että usein hänen muonittamista tapahtumista lähdettäessä on ylensyönyt ja seuraava viikko tulee paastota…

Kokeessa seuraavat henkilöt suorittivat kokelastehtävänsä hyväksytysti.
Ylituomarikokelas Janne Pöllänen
Kilpailunjohtajakokelas Miska-Alexander Argillander
Palkintotuomarikokelas Tiina Vaittinen
Lähettäjäkokelas Nora Peltonen (Hän esitti kirjallisen todistuksen kerhon antamasta koulutuksesta ennen kokeessa annettavaa koulutusta ja näyttöä).

VIC-R

Kokeeseen oli ilmoittautunut vain yksi rhodesiankoira, joten koetta ei järjestetty.